Kuumetta: 37,5 astetta.

Päänjomotusta: Keskimääräisesti.

Hammaskipua: Aika ajoin ja silloin tappavasti vihlaisten.

Pahoinvointia: Vähän väliä.

Räkää: Helvetisti.

Menkat: Ainakin pari päivää vielä viihdyttämässä.

Huuliherpes: On ja pysyy yhtä rumana, oksettavana ja kipeänä kuin ennenkin. Olen saanut siis edes yhden, vakituisen Herra Kukkakaalipää-elämänkumppanin. Jihuu.

Klamydia:

Sain soitettua tänään ja tiedusteltua tuloksia.

Minä *mahdollisimman iloisesti, pirteästi ja mikään-ei-voi-musertaa-tätä-tyttöä-äänellä*: "Heipä hei ja oikein hyvää huomenta! Soittelin vain kysyäkseni, että onkohan minulla klamydia?"

*Numeronimeni kyselyä ja hetken sekä ikuisuudenkestäviä taukoja*

Ja sitten vastaus hyvin vakavalla lääkäriäänellä: "Tuota noin... Testin tulos on... *Tittidiidiii* ... Negatiivinen."

*Syvä huojennus.*

Testitulos oli negatiivinen!!!

Eli edes yksi auringonsäde läpäisi tämän hemmetin ryteikön.

Bailut pystyyn!

 

Vaikka kyllähän minä syvällä sisimmässäni, sen "minulla-on-aivan-sata-varmasti-klamydia"-minäni, kuoren alla tiesin, ettei minulla sitä ole.

Hommahan meni näin, että Herra Laastari soitti  jo kun olimme eronneet, kiitettävästi jouluntienoilla, omistavansa tämän ihanan sukuelintaudin, koska oli sutaissut jotain likaista ämmää (anteeksi kirjoitukseni sävy), ja päättelimme, että se on taatusti joululahjana minullakin. Herra Laastari antoi minulle kakkosjoululahjaksi suoraan lääkkeet (tästä hänelle kiitos), ilman että minun täytyi edes käydä lekurilla. Kävin varmuuden vuoksi nyt kuitenkin kontrollikäynnillä varmistuakseni, ettei minulla tätä ihanaista kiertopalkintoa todellakaan ole (olin aivan varma, että on, koska olen saamarin vainoharhainen.). Kerrankin jotakin iloa tässä tautiviidakossa.

(*kopkop* Miksi minusta tuntuu, että kohta minulta löytyy vähintään herpes tuolta alempaakin).