No jopas onkin aikaa ehtinyt vierähtämään ihan huomaamatta. Kuukausi meni menojaan. Ja plah, elämä rullaa aivan samoin kuin aina ennenkin, eli tyhjyyttä ja tyhjyyttä... Sellainen miehenmuotoinen aukko.

Olen elellyt tuttua eloani, viikot koettanut kuntoilla ja katsella duunipaikkoja, viikonloput antanut mennä vähän vauhdikkaammin. Luulisi, että olisi edes muutama huikea tarina kerrottavana baari-illoistani, mutta eipä oikeastaan ole.

Exiä olen nähnyt, mutta ei niistä sen enempää. Kuulumiset on vaihdettu, ja homma on ollut siinä, eli olen pysynyt päätöksessäni jättää exät exiksi. Kukkopojan kanssa tuli viime viikonloppuna tosin hieman jopa tanssahdeltua baarissa, mutta se oli sellaista kaverillista jorailua.

Löysinpä minä myös baarista pari kappaletta miehiä tuossa taannoin, mutta enpä tiedä kehtaanko edes kertoa niistä.

Niin. Kerronpa kuitenkin. Tarinat eivät ole häävejä.

Ensimmäinen kappale miehistä ajoittautui eräälle perjantaille. Olin jo ehtinyt löytää narikkakortin, saada takin kiskottua oikein päin päälleni ja taapersin turvallisesti kotimatkalla. Kuljettavaa olisi ollut ehkä enää sellaiset 500metriä, kun bongasin jotenkin jostakin jonkun miehen ja huomasin sitten yhtäkkiä ajautuneeni sangen kiihkeisiin hetkiin miehen kainalossa. No, eihän siinä, pussailuhan on aina kivaa!

Niin, melkein aina. Paitsi silloin, jos kyseessä on sellainen nelikymppinen kaikkea muuta kuin viehättävä mies, joka ajelee työkseen rekkaa... Onneksi jokin pieni järjen hiven vielä eleli pääkopassani ja osasin jättää rekkamiehen mukavan pussailutuokiomme päätteeksi kuin nallin kalliolle. En halua edes ajatella toista mahdollista vaihtoehtoa, mitä olisi voinut käydä...

Päätin sitten seuraavana päivänä parannella morkkistani ja iskeä kunnon miehen. Sellainen villi atleetti, muutaman vuoden minua vanhempi ja komea kuin mikäkin... Sellainen oli juu tilauksessa. Ja kah, siinä pilkun tienoilla huomasinkin päätyneeni mukavaan, kiihkeään suutelutuokioon. Harmi vain, että tällä kertaa kainalossani oli parikymppinen teiniagstaajapoju. Että se sitten siitäkin.

No, voin kuvitella, että viikonloppuna ei tapahtunut mitään, koska nelikymppinen ja kaksikymppinen vähän niinkuin kumoavat toisensa. Sovitaan niin.

Muutoin koko epätoivoinen miehenlöytämiselämäni onkin sitten jäänyt pelkkään silmäpeliin kuumien urosten kanssa.

Olen harkinnut vakavasti josko lopettaisin koko metsästystouhun. Yleensähän nuo kaksijalkaiset komistukset saapuvat elämääni aina silloin kuin vähiten odotan. Mutta miten lakata odottamasta ja ajatella vain kaikkea muuta kuin miehiä??? Perkele. Minä haluan itselleni miehen. Olen kyllästynyt sinkkuiluun. Ja selibaattiin.