Ystäville olkoon tämä hyvä päivä. Happy Valentines day!

En saanut yhtäkään sydänkorttia keltään ihanalta pojalta, nyyh.

 

Bailasin eilen rankasti. Olin keikalla ja olihan siellä ihan hauskaa. Ainut vain, että jotenkin minä aina ajaudun terapeutiksi ystävilleni, vaikka minusta usein tuntuu, että itselläni olisi sille enemmän tilausta.

Mutta kuuntelin ystäväni (miespuolinen) huolia. Heillä menee huonosti ja nainen aikoo ehkä jättää hänet. Yritin lohduttaa, mutta tilanne muistutti aivan liikaa omaa suhdettani Herra Laastarin kanssa ja hänen jättämistään, joten oli vaikea puhua kuulostamatta omissa korvissaan naurettavalta ja kieroutuneelta idiootilta. Naisen puheet olivat aivan samoja kuin minun aikoinaan Herra Laastarille. Joten mitä minä siihen valehtelemaan tälle mukavalle miesystävälleni, että kyllä se siitä, kun mitä luultavammin ei se siitä, ja nainen jättää hänet.

No, yritin parhaani.

Jäin kuitenkin tästä johtuen liikaa miettimään Herra Laastaria.

Ja päädyttyäni kotiini monen mutkan kautta joskus kolmen maissa, kukas muukaan se soitti, kuin Herra Laastari.

Hän kinusi luokseni.

Sanoin ei. Väiteltiin kaikesta. Puhuttiin typeriä. Jompikumpi löi luurin korvaan.

Päätin, että jos hän vielä soittaa, annan hänen tulla luokseni, kunhan ei yritä saada seksiä. Koska vaikka puutteessa olenkin, sitä en aio hänen kanssaan enää ikinä harrastaa.

Herra Laastari soitti ja tuli luokseni.

Selvisin yhteisestä yöstä helposti ilman seksiä, vaikka Herra Laastari aamulla yritti niin perkeleesti. Mutta se vain alkoi enemmänkin inhottamaan minua.

Muutenkin, vaikka oli kiva nukkua jonkun kanssa, sai tämä yö nyt todellakin jäädä viimeiseksi.

Herra Laastarin jutut olivat niin idioottimaisia, että pyörittelen vieläkin päätäni täällä niitä miettiessä.

Yksi hänen tuttunsa on kirjoitellut minulle jotakin galtsussa ja minä hänelle. Herra Laastari on käynyt vakoilemassa ja on sitä mieltä, että yritän hänen tuttuansa. Hohhoijaa. (Ei sillä, etten voisi yrittää, mitä en kyllä vielä ole tehnyt, mutta sillä, että MITÄ SE HERRA LAASTARILLE KUULUU!)

Ja kaikkea muuta samankaltaista älytöntä, lapsellista juttua.

Olen tajunnut, että en tunne enää Herra Laastaria kohtaan pienintäkään vetovoimaa. Hän näytti naurettavalta uusissa vaatteissaan, juttunsa olivat naurettavia, kuten aina ja kosketukset eivät tuntuneet missään.

Vihdoinkin voin jättää tämän herran omalta osaltani menneisyyteeni.

Ja meidän yhteiset yöt on totaalisen ohi.

 

AAMEN.